Siitä on jo yli viikko, kun viimeksi kirjoitin. En koskaan osaa tehdä mitään säännöllisesti. Lykkään vain aina asioita eteenpäin ja sitten vihaan itseäni jälkeenpäin. Koulutyöt tai muut pakolliset tehtävät nyt vielä ymmärtää, mutta kun teen ihan samoin niiden asioiden kanssa, joista oikeasti nautin. Ugh.

Ensi viikko pelottaa ja jännittää, mutta myös vähän innostaa. Tiistaina aloitan käymään uudessa toimintakeskussa, joka on suunnattu mielenterveysongelmista kärsiville nuorille. Jotenkin aavistan, etten taaskaan onnistu saamaan ystäviä ja istun siellä päivät pitkät yksin, mutta kai se on parempi kuin kotona mädäntyminen.

Keskiviikkona taas alkaa valokuvauskurssi. En yhtään tiedä miten siellä pitäisi toimia ja pelottaa, että joudun olemaan paljon esillä, mutta se riski on otettava. Ja onnekseni toimintaterapeuttini lupasi tulla mukaan ensimmäisellä kerralla. Ehkä siitä tulee jotain.

Tekee mieli koittaa jotain muuta lääkettä. Olen käyttänyt Sertralinia jo yli vuoden (annos vaihdellut 50-100 mg välillä), ja vaikka se piristääkin, niin se ei sosiaalisia tilanteita paljoa helpota. Sen lisäksi se saa minut kamalan levottomaksi ja nukahtamisessa voi usein kestää tunteja.